lauantai 26. huhtikuuta 2025

Kultainen muisto Muolaasta

Jokunen vuosi sitten silmiini sattui somesta erikoinen valokuva taideteoksesta, joka herätti heti
mielenkiintoni. Tunnistin kuvasta Muolaan komean kirkon tutun hahmon, mutta tämän
maalauksen värimaailma oli jotain aivan muuta, kuin totuttua valkoista. Taiteilija oli
maalauksessaan pukenut kirkon lämpimän kullankeltaisen ja nuoren vihreän sävyihin.
Ensinäkemällä kirkon muuttunut ulkonäkö hämmensi, mutta kun uudemman kerran palasin kuvan
ääreen, niin löysin siitä symboliikkaa. Maalauksessahan oli kuvattuna se kultainen tunnemuisto
pitäjän kirkosta, jota muolaalaiset ovat mielessään kantaneet aina Talvisodan päivistä lähtien.

Ernst Lohrmannin suunnittelema, valkoiseksi rapattu komea tiilikirkko oli valmistunut Kirkkojärven
rantamäelle jo vuonna 1852. Marraskuussa 1939 syttyneen Talvisodan taisteluissa kirkkorakennus
ja sitä ympäröinyt hautausmaa kuitenkin jauhautuivat rauniokasaksi. Kirkonmäkeähän tulitettiin
Talvisodassa ankarasti kuukausien ajan.

Kiinnostuin siis monestakin syystä maalauksesta ja sain selville, että sen oli tehnyt nuori
suomalainen, Ruotsin Sundsvallissa asuva taiteilija nimeltään Simon Arns. Selvisi myös, että hänen
töitään olisi tuona kesänä esillä myyntinäyttelyssä Helsingissä. Ja sieltä Arnsin kookas ja
värikylläinen maalaus sitten päätyi Töölön kotimme seinälle.

Minua alkoi askarruttaa, miten nuori Ruotsissa asuva taiteilija tulee maalanneeksi juuri Muolaan
kirkon. Kävi ilmi, että Simonin äidillä, Marja-Liisa Arnsilla on juuret Muolaan Perkjärvellä. Olin
yhteydessä Marja-Liisaan, joka myös asuu Ruotsissa, ja hän kertoi äitinsä Lilja Marjatan aikoinaan
lähteneen vanhempiensa Juho ja Ida Vilhelmina Rämön mukana Perkjärveltä evakkoon ja
asettuneen sodan jälkeen Toijalan seudulle.




Huomioni kiinnittyi myös maalauksessa näkyvään, kirkon eteen kokoontuneeseen väkijoukkoon, joka ei näytä tavalliselta kirkkoväeltä. Se sai miettimään, mistä tilaisuudesta mahtoi olla kysymys. Ja sekin arvoitus on nyt ratkennut. Maalauksen esikuvana oleva valokuva on otettu keväällä 1938, jolloin Muolaan kirkossa pidettiin sisällissodan päättymisen 20-vuotismuistotilaisuus. Kirkolle oli tuolloin kokoontunut satamäärin rintamamiehiä, suojeluskuntalaisia ja lottia. Viipurissa tuolloin ilmestyneen Karjala-lehden uutisen mukaan kutsuvieraiden lisäksi tuhatmäärin paikkakuntalaisia oli saapunut kirkonmäelle seuraamaan tapahtumaa.

Simon ei tästä taustasta ollut tietoinen maalatessaan kirkkoa. Hän kertoi maalaavansa mielellään
kirkkoja ja muita rakennuksia. Tätä työtä valmistellessaan hän oli kuitenkin erityisesti ajatellut
mummoaan ja arvellut tämän varmaankin pienenä tyttönä joskus käyneen tuossa komeassa
kirkossa.


Julkaisen kuvan taideteoksesta Simon Arnsin luvalla.

26.4.2025 Leena Korppoo
on Ei kommentteja:

sunnuntai 30. maaliskuuta 2025

Heinolan ainutlaatuinen "paperilöytö"

Viime marraskuussa Heinolan taidemuseon remontin yhteydessä löytyi hirsiseinään naulattu tapetinpala, jonka taakse oli kirjoitettu henkilöiden nimiä. Tapetinpalan päälle oli piirretty suuri risti ja teksti ”Täällä tuomiota ototan”. Paperin palan kirjoittaja oli listannut yhdeksän henkilöä ja otsikoksi kirjoittanut "Suurmurhaajat Muolaassa". Se mihin listan nimet liittyivät löytyi listan lopun tekstistä ”murhasivat 58 henkeä v. 1918”. Uhrit olivat kuuluneet punaisiin ja liittyy Muolaan veriseen vuoden 1918 historiaan. 


Vapaussodan sankaripatsas Muolaassa. Kuva on otettu vuonna 1938.
Lähde: Forssan Museo

Listan henkilöiden taustatiedot olivat helposti selvitettävissä. Kaikki asuivat tai olivat kotoisin Muolaanjärven pohjoisosasta, Oinaalan ja Hotokan kylistä. Kaikilla miehillä oli yhteys toisiinsa, jotka oli helposti selvitettävissä kirkonkirjoja ja karttoja tutkimalla. Naapureita, sukulaisia ja toistensa lasten kummeja. Tämä todisti, että heillä oli tiivis suhde toisiinsa. Se miten he olivat osallistuneet vuoden 1918 tapahtumiin, sitä paperi ei kerro. Onko listan henkilöt olleet itse teloitusryhmässä, vai välillisesti osallistuneet tapahtumiin? Sitä ei pysty listan tiedoista päättelemään. Onko kirjoittaja joku listan henkilöistä? Onko tapahtumat painaneet kirjoittajan mieltä ja hän on halunnut tunnustaa näin syntinsä? Symbolinen tunnustus "täällä tuomiota ototan" ja myöhemmin maanpäällisen vaelluksen loputtua lopullinen tuomio?

On kuitenkin mahdollista, että listan on laatinut 1918 sodan punaisten puolella sotaan osallistunut henkilö tai hänen sukulaisensa. Sodan jälkeen Vuonna 1918 julmuuksiin valkoisella puolella syyllistyneet armahdettiin valtionhoitajan P.E. Svinhufvudin antamalla asetuksella. Sodan jälkeen pitäjällä tapahtuneista julmuuksista ei puhuttu julkisesti ja asia vaiettiin hiljaiseksi. Asianomaiset eivät voineet missään vaiheessa käsitellä asiaa ja tämä aiheutti varmasti katkeruutta. Arjessa piti kuitenkin jatkaa ja naapurin kanssa jatkaa elämää, vaikka tiesi tämän olleen mukana teloittamassa ystävän tai sukulaisen. Julkisesti ei syyllisiä pystynyt nimeämään, mutta salassa listaan kirjaten. Toivossa, että joku joskus löytäisi ja syylliset tulisivat esille. 

Se miten lista on joutunut kauas Muolaasta Heinolaan, on myös arvoitus. Yhden henkilön tiedoista löytyi kuitenkin yhteys Heinolaan. Hän asettui asumaan Heinolaan sodan jälkeen ja kuoli -70 luvulla Heinolassa. Olisiko lista hänen tekosiaan? Nämä kaikki arvoitukset jäävät askarruttamaan mieltä ja toivon mukaan näihin joskus vielä vastaus löytyisi.



Muolaan alueen sisällissodan uhrimäärä kuului maan suurimpiin. Kansallisarkiston sotasurmat tietojen mukaan muolaalaisia kuoli valkoisten puolella 30 ja punaisten 226 henkeä. Kyyröläläisiä kuoli 78 henkeä. Mikä selittää näin suuret uhriluvut? 

Kuvassa valkoiset ampumaketjussa Valkjärven kirkonmäellä
Lähde: Vapriikin kuva-arkisto

Heti sodan loputtua haluttiin nopeasti kitkeä pois punainen aate ja kapina. Muistissa oli punaisten tekemät hirmutyöt, jonka uhriksi joutuivat myös muutamat kylän asukkaat. Kyyrölän kylän asukkaat olivat venäjänkielisiä ja vaikka heistäkin joku osallistui punakapinaan, niin venäjänkielisyys sai syyn teloittaa myös kapinan ulkopuolisia henkilöitä. Muolaan alueella sijaitsi suuri saha  Pölläkkälässä ja siellä toimi aktiivinen työväenyhdistys. Moni työväenyhdistykseen kuuluva osallistui sotaan ja siten joutui teloitettavien listalle.

Karjalan alueen sisällissodan tapahtumat ovat jääneet alueen luovutuksen takia muuhun Suomeen verrattuna vähemmälle huomiolle. Muualla Suomessa on pystytetty muistomerkkejä taistelu,- teloitus - ja joukkohautapaikoille. Karjalan alueen samat paikat ovat jääneet osaksi tuntemattomiksi. Valkoisten armahdusten jälkeen suurin osa vuoden 1918 suojeluskunnan arkistoista tuhottiin ja paljon  dokumentoidusta tiedoista hävisi.  Muolaan osalta on säilynyt vain muutamia dokumentteja.  Yksi niistä on suojeluskunnan pöytäkirja esikunnan kokouksesta. Muolaan paikallisen esikunnan jäsenten kokouksessa kesäkuun 5 pvä 1918 pöytäkirjaan on kirjattu näin; 

Kun useat henkilöt, joiden omaiset ovat tulleet ammutuiksi sotilasviranomaisten määräyksestä osallisuudesta kapinaan ja sitten haudatut johonkin määrättyyn paikkaan, ovat pyytäneet saada omaisensa haudata hautuumaahan. Mutta kun tänne paikkakunnalle on haudattu satoja henkilöitä ja kaikkia hautoja on sangen epäterveellistä aukaista, niin päätettiin yksimieleisesti ettei asianomaisten pyyntöön voida suostua. Poikkeuksena kumminkin sallitaan Kyyrolön kreikkalaiskatollisen seurakunnan kirkkoherran rovasti Zakaris Zelmjanitsin ruumiin kaivamisen haudastaan sillä ehdolla, että vainajan omaiset varmasti tietävät ruumiin nykyisen haudan, joten useammasta paikasta etsiminen on kielletty, että vainaja on heti arkkuun suljettava ja mitä pikemmiten hautuumaahan haudattava, sekä ilmoitettava ennen haudasta ottamista poliisiviranomaiselle ja noudatettava niitä määräyksiä, joita he antavat terveydenhoitoon nähden haudan sulkemisen johdosta. Kokouksen puolesta: Vääpeli J Väisänen 

Pöytäkirjasta voi päätellä, että joukkohautoja on ollut useita ja kaikkia uhreja ei koskaan saatu haudattua siunattuun maahan. Muolaan seurakunnan arkistoista on säilynyt  kuolleiden konseptikirja. Konseptikirja on toiminut papin vapaamuotoisena kirjaamisalustana. Konseptikirjaan  pappi on kirjannut enemmän tietoja kuolinsyistä ja paikoista kuin lopulliseen viralliseen kuolinkirjaan. Vuoden 1918 lopusta löytyy kirjauksia pienestä joukosta vainajia, jotka ovat kuolleet heti sodan loputtua teloitettuna ja haudattu vasta loppuvuodesta 1918. Tästä voi päätellä, että nämä henkilöt on kaivettu ylös joukkohaudasta ja siirretty hautausmaalle. Näin ei kaikille käynyt, vaan suurin osa jäi Muolaan metsien maihin. 


Vantaalla 30.3.2025 Mirja Mappes

Lähteet: 





on Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)