Muolaalaisten seura toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta
Muolaan Soittolan kylästä kotoisin ollut isäni Lauri Kantee (1925—2002) kirjoitti kymmenkunta vuotta murrekolumneja Karjala-lehteen. Hänen viimeisekseen vuonna 2001 jäi tämä kirjoitus, jonka saatesanat kuuluvat näin:
”Suomalaisii jouluviettoo on kuulunt jo miespolvii aja raamatu jouluevankeljumi lukemine kottuvas aattoiltan. Sen takkee miekii julkasen heimolehe joulualusnumeros uuvestaa tuon rakkaan tekstin kotkylläin murteel käännettyin. Suunnillee tälviisii ois äit tai isä sen lapsilleen muististaan kertont.”
Jouluevankeljum
Ja niin päivin tapahtu sillää, et keisar Aukustus anto käskyn, et kaik maalima ihmiset pittää panna henkverol. Se ol ensimäine verolpano ja sattu siihe aikaa, ko se Kyrenius ol Syyria maaherra viras. Ja käsky mukkaa kaik sit tietyst männiit verolpantavaks, jokahine ommaa kaupunkihhee.
Ja nii se läks Joosehvikkii Kalileast, Nasareti kaupungist panettammaa itsijää verol Juuteaa, Taaveti kaupunkii, minkä nim ol Petlehem. Hää ko näät ol Taaveti sukkuu. Kerallee sil reisul Joosehvi otti morseemeen Marin, joka uottel lasta.
Ja siin käi sit niinikkästee, et siel Petlehemis viimisillää ollee Mari synnyttämise aika tulkii, ja hää pyörähytti esikoispoikaan. Mut ko hyö eijjolt saaneet itsellee kortteerii majatalost, ni Mar joutu tyrkkäämää kapaloijjun lapseen talli ruppuu makkaamaa.
Sammaa aikaa ol siin likkeel paimenii akkilomas lampaitaa petoloilt yöaikan. Yks kaks hei iessää seisokii Herra enkel, ja pimijä yö muuttu kerral valosaks ko kirkas päivä. Ja paimenet pölästyit siit nii, et männiit iha mänetyksihee.
Mut anha olla. Se enkel sanokii heil, et älkää turhaa pölästykö. Ilosanomanha mie teil ilmotan. Ja sellasen ilosanoman, mikä tulloo kaikel kansal. Tuol Taaveti kaupungis on teil tänä yön näät syntynt Vapahtaja. Ja hää on Ristus ja Herra. Ja neuvoks mie sanon teil viel, et työ löyvvättä justikkää syntyneen kapaloijjun lapsen talli rupus makkaamas.
Ja samal siihe enkellöi parvee lähätäi suur sakki taivaallissii sotamiehii. Ja hyö ylistiit Jumalaa ja sannoit, et kunnia olkoo Jumalal korkeuksis ja maas rauha ihmisii kese, jotka on häne mielsuosiossaa.
Ko enkelit ol männeet takasii taivaasee, ni paimenet sannoit toisillee: "Lähetääkii het paikal tuonne Petlehemmii katsomaa, mitä siel on oikee sattunt sellasta, mist tuo enkel meil laat." Ja nii hyö läksiit niilt jalasijoiltaa ja männiit kiireest Petlehemmii. Ja sielt hyö löysiitkii Marin ja Joosehvin sekä talli rupus makkaavan lapsen.
Ko hyö ol tään nähneet, ni hyö kertoit muilkii, mitä enkel ol heil täst lapsest sanont. Ja kaik, kutka sen kuuliit, ihmettelliit paimenii puhetta. Mut Mar paino kaik nää sanat mielehee ja miitti niitä sisässää.
Ja paimenet männiit takasii lampaihee luoks sekä kiittiit ja ylistiit Jumalaa kaikest siint, mitä hyö ol sinä yön kuulleet ja nähneet.
Tämän ja useita muita kolumneja voi kuunnella muolaalaisten seuran kotisivuilla;
https://muolaa.fi/murrekolumneja/
Leena Korppoo
