sunnuntai 30. maaliskuuta 2025

Heinolan ainutlaatuinen "paperilöytö"

Viime marraskuussa Heinolan taidemuseon remontin yhteydessä löytyi hirsiseinään naulattu tapetinpala, jonka taakse oli kirjoitettu henkilöiden nimiä. Tapetinpalan päälle oli piirretty suuri risti ja teksti ”Täällä tuomiota ototan”. Paperin palan kirjoittaja oli listannut yhdeksän henkilöä ja otsikoksi kirjoittanut "Suurmurhaajat Muolaassa". Se mihin listan nimet liittyivät löytyi listan lopun tekstistä ”murhasivat 58 henkeä v. 1918”. Uhrit olivat kuuluneet punaisiin ja liittyy Muolaan veriseen vuoden 1918 historiaan. 


Vapaussodan sankaripatsas Muolaassa. Kuva on otettu vuonna 1938.
Lähde: Forssan Museo

Listan henkilöiden taustatiedot olivat helposti selvitettävissä. Kaikki asuivat tai olivat kotoisin Muolaanjärven pohjoisosasta, Oinaalan ja Hotokan kylistä. Kaikilla miehillä oli yhteys toisiinsa, jotka oli helposti selvitettävissä kirkonkirjoja ja karttoja tutkimalla. Naapureita, sukulaisia ja toistensa lasten kummeja. Tämä todisti, että heillä oli tiivis suhde toisiinsa. Se miten he olivat osallistuneet vuoden 1918 tapahtumiin, sitä paperi ei kerro. Onko listan henkilöt olleet itse teloitusryhmässä, vai välillisesti osallistuneet tapahtumiin? Sitä ei pysty listan tiedoista päättelemään. Onko kirjoittaja joku listan henkilöistä? Onko tapahtumat painaneet kirjoittajan mieltä ja hän on halunnut tunnustaa näin syntinsä? Symbolinen tunnustus "täällä tuomiota ototan" ja myöhemmin maanpäällisen vaelluksen loputtua lopullinen tuomio?

On kuitenkin mahdollista, että listan on laatinut 1918 sodan punaisten puolella sotaan osallistunut henkilö tai hänen sukulaisensa. Sodan jälkeen Vuonna 1918 julmuuksiin valkoisella puolella syyllistyneet armahdettiin valtionhoitajan P.E. Svinhufvudin antamalla asetuksella. Sodan jälkeen pitäjällä tapahtuneista julmuuksista ei puhuttu julkisesti ja asia vaiettiin hiljaiseksi. Asianomaiset eivät voineet missään vaiheessa käsitellä asiaa ja tämä aiheutti varmasti katkeruutta. Arjessa piti kuitenkin jatkaa ja naapurin kanssa jatkaa elämää, vaikka tiesi tämän olleen mukana teloittamassa ystävän tai sukulaisen. Julkisesti ei syyllisiä pystynyt nimeämään, mutta salassa listaan kirjaten. Toivossa, että joku joskus löytäisi ja syylliset tulisivat esille. 

Se miten lista on joutunut kauas Muolaasta Heinolaan, on myös arvoitus. Yhden henkilön tiedoista löytyi kuitenkin yhteys Heinolaan. Hän asettui asumaan Heinolaan sodan jälkeen ja kuoli -70 luvulla Heinolassa. Olisiko lista hänen tekosiaan? Nämä kaikki arvoitukset jäävät askarruttamaan mieltä ja toivon mukaan näihin joskus vielä vastaus löytyisi.



Muolaan alueen sisällissodan uhrimäärä kuului maan suurimpiin. Kansallisarkiston sotasurmat tietojen mukaan muolaalaisia kuoli valkoisten puolella 30 ja punaisten 226 henkeä. Kyyröläläisiä kuoli 78 henkeä. Mikä selittää näin suuret uhriluvut? 

Kuvassa valkoiset ampumaketjussa Valkjärven kirkonmäellä
Lähde: Vapriikin kuva-arkisto

Heti sodan loputtua haluttiin nopeasti kitkeä pois punainen aate ja kapina. Muistissa oli punaisten tekemät hirmutyöt, jonka uhriksi joutuivat myös muutamat kylän asukkaat. Kyyrölän kylän asukkaat olivat venäjänkielisiä ja vaikka heistäkin joku osallistui punakapinaan, niin venäjänkielisyys sai syyn teloittaa myös kapinan ulkopuolisia henkilöitä. Muolaan alueella sijaitsi suuri saha  Pölläkkälässä ja siellä toimi aktiivinen työväenyhdistys. Moni työväenyhdistykseen kuuluva osallistui sotaan ja siten joutui teloitettavien listalle.

Karjalan alueen sisällissodan tapahtumat ovat jääneet alueen luovutuksen takia muuhun Suomeen verrattuna vähemmälle huomiolle. Muualla Suomessa on pystytetty muistomerkkejä taistelu,- teloitus - ja joukkohautapaikoille. Karjalan alueen samat paikat ovat jääneet osaksi tuntemattomiksi. Valkoisten armahdusten jälkeen suurin osa vuoden 1918 suojeluskunnan arkistoista tuhottiin ja paljon  dokumentoidusta tiedoista hävisi.  Muolaan osalta on säilynyt vain muutamia dokumentteja.  Yksi niistä on suojeluskunnan pöytäkirja esikunnan kokouksesta. Muolaan paikallisen esikunnan jäsenten kokouksessa kesäkuun 5 pvä 1918 pöytäkirjaan on kirjattu näin; 

Kun useat henkilöt, joiden omaiset ovat tulleet ammutuiksi sotilasviranomaisten määräyksestä osallisuudesta kapinaan ja sitten haudatut johonkin määrättyyn paikkaan, ovat pyytäneet saada omaisensa haudata hautuumaahan. Mutta kun tänne paikkakunnalle on haudattu satoja henkilöitä ja kaikkia hautoja on sangen epäterveellistä aukaista, niin päätettiin yksimieleisesti ettei asianomaisten pyyntöön voida suostua. Poikkeuksena kumminkin sallitaan Kyyrolön kreikkalaiskatollisen seurakunnan kirkkoherran rovasti Zakaris Zelmjanitsin ruumiin kaivamisen haudastaan sillä ehdolla, että vainajan omaiset varmasti tietävät ruumiin nykyisen haudan, joten useammasta paikasta etsiminen on kielletty, että vainaja on heti arkkuun suljettava ja mitä pikemmiten hautuumaahan haudattava, sekä ilmoitettava ennen haudasta ottamista poliisiviranomaiselle ja noudatettava niitä määräyksiä, joita he antavat terveydenhoitoon nähden haudan sulkemisen johdosta. Kokouksen puolesta: Vääpeli J Väisänen 

Pöytäkirjasta voi päätellä, että joukkohautoja on ollut useita ja kaikkia uhreja ei koskaan saatu haudattua siunattuun maahan. Muolaan seurakunnan arkistoista on säilynyt  kuolleiden konseptikirja. Konseptikirja on toiminut papin vapaamuotoisena kirjaamisalustana. Konseptikirjaan  pappi on kirjannut enemmän tietoja kuolinsyistä ja paikoista kuin lopulliseen viralliseen kuolinkirjaan. Vuoden 1918 lopusta löytyy kirjauksia pienestä joukosta vainajia, jotka ovat kuolleet heti sodan loputtua teloitettuna ja haudattu vasta loppuvuodesta 1918. Tästä voi päätellä, että nämä henkilöt on kaivettu ylös joukkohaudasta ja siirretty hautausmaalle. Näin ei kaikille käynyt, vaan suurin osa jäi Muolaan metsien maihin. 


Vantaalla 30.3.2025 Mirja Mappes

Lähteet: 





torstai 26. joulukuuta 2024

Muolaan joulupuu on rakennettu

 Joulupuu on rakennettu 

on yksi suomalaisten rakastetuimmista joululauluista.  Harva kuitenkin tietää, että laulusta löytyy yhteys Muolaaseen. Laulun on kirjoittanut jyväskyläläinen kirkkoherra Gustaf Oskar Schöneman (20.4.1839 Laukaa - 21.9.1894 Muolaa), opettaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka toimi erityisesti kansanvalistus- ja raittiustoiminnassa. Laulun sanoitus julkaistiin ensi kerran nimellä "Joulu-kuusi" vuonna 1876 ilmestyneessä Uusi Kuwa-Aapinen-nimisessä lukukirjassa. Schöneman käytti julkaisuissaan nimimerkkiä K.O. Kaunonen. Schöneman toimi tuolloin Jyväskylän kaupunginsaarnaajana. 

Gustaf Oskar Schöneman
Schöneman on myös vuonna 1883 suomentanut itävaltalaisen Joseph Mohrin vuonna 1818 sanoittaman joululaulun "Jouluyö, juhlayö"(Stille Nacht, heilige Nacht).

"Joulupuu on rakennettu" -laulun sävelmä oli "Lapsen laulu"-nimisellä laululla, joka sisältyi vuonna 1864 ilmestyneeseen laulukirjaan 50 Koululaulua. Tämän laulukirjan oli toimittanut viipurilainen musiikinopettaja Heinrich Wächter.





Vuonna 1894 Muolaan kirkkoherraksi valittiin Gustaf Oskar Schöneman. Kirkkoherran perhe muutti Jyväskylästä Muolaan kirkkorannan pappilaan kesäkuussa.




 
Muolaan kirkkorannan pappila 1800-luvun lopussa-1900 luvun alussa. Lähde: Museovirasto




Muolaan kirkonkirjat: seurakuntaan sisään muuttaneita v.1894.
(Perheen mukana muutti myös piika Iida Lehtinen)




Perheeseen kuului lisäksi ruustinna Fanny Fatima os. Flinkman (s.12.1.1843 Lammi-k.25.12.1911 Sahalahti) sekä lapset
opettaja Laina Linnea (s.4.11.1867 Jyväskylä-k.25.10.1895 Helsinki), opettaja Fanny Ossia (s.6.2.1870 Jyväskylä-k.15.12.1923 Loppi),
ylioppilas, myöhemmin kirkkoherra Sulo Oskar Ludvig (s.22.8.1871 Jyväskylä-k.23.1.1944 Pechenga, Murmansk, Russia), Veikko Oskari Kaarlo myöh. Soriola (s.27.8.1879 Jyväskylä-k.7.11.1931 Haukipudas), Tyyni Lyyli myöh. Soriola ja Opdahl (s.1.3.1881 Jyväskylä-k.28.4.1967 Oslo, Norja), Armas Lahja myöh. Soriola (s.14.12.1882 Jyväskylä-k.30.10.1958 Helsinki)

G. O. Schönemanin alkuperäinen runo vuodelta 1876
 
                               Joulu-kuusi
(weisataan niinkuin "Lapsen laulu")
Joulupuu on rakennettu:
Joulu on jo owella;
Namusia ripustettu
Ompi kuusen oksilla,
Kuusen pienet kynttyläiset
Walasewat kauniisti;
Ympärillä lapsukaiset
Laulelevat sulosti:
Kiitos sulle Jeesuksemme,
Kallis Wapahtajamme, 
Kun sä tulit armaaksemme, 
Paras Joulu-lahjamme.
Tullessa toit Sä walon, 
Lahjat runsaat, rikkahat;
Autuuden ja anteeks`annon
Kaikki taiwaan tawarat.
Anna, Jesu, Henkes hywän, 
Meidän sydämmihimme
Wiritellä uskon walon! 
Siunaa Jesu Joulumme!


Muolaan kirkonkirjat: Kuolleiden ja haudattujen luettelo syyskuu 1894


Gustaf Schöneman ei ehtinyt kauaa olemaan Muolaan kirkkoherrana. Hän kuoli 55-vuotiaana saman vuoden syksyllä Muolaassa . Kirkonkirjoihin on kirjattu kuolinsyyksi sydämenheikkous ja aivohalvaus. Hänet on haudattu Jyväskylän vanhalle hautausmaalle. 

Suomalainen lehti 24.9.1894


Armonvuosien jälkeen Schöneman perhe muutti pois Muolaasta v.1897



 
Lähde: 
Pajamo Reijo: Taas kaikki kauniit muistot. Joululaulujen taustat ja tarinat. WSOY, 1982


 

             Vantaalla 26.12.2024 

             Mirja Mappes




lauantai 30. marraskuuta 2024

Talvisodan syttymisestä tulee tänään kuluneeksi 85-vuotta

 


Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta 1939

Talvisodan syttymisestä tulee tänään lauantaina kuluneeksi 85 vuotta. Sotaa käytiin 105 päivää. Suomi ja Neuvostoliitto solmivat Moskovan rauhansopimuksen 12. maaliskuuta vuonna 1940 ja sota päättyi seuraavana päivänä 13.maaliskuuta. Se oli vaatinut raskaan uhrin. 


Muolaan suojeluskunnan sotapäiväkirja kirjoittaa:


  • 28.11.39 
    • klo 9.00        +3 astetta, lumisadetta

  • 29.11.39 
    • klo 9.00        Rekien vastaanotto alkoi, otettiin 140 rekeä Kyyrölässä.

  • 30.11.39 
    • klo 9.00    Jatkui rekien vastaanotto Kuusaan kylässä ja Hotakassa.
    • 10.30        Venäläisten lentokoneet 4 kpl lensivät Muolaan pitäjässä, ampuivat                                        konekiväärillä Muolaan kirkonkylässä mm. Muolaan kirkkoa ja pappilaa.                             Ei mitään vahinkoja.
    •  21.45       Tuli julkilausuma, että Muolaan pitäjän pakkoevakointi tapahtuisi 1.12.39                            kuluessa.

  • 1.12.39         
    • 3.45        Nimismies lähettänyt evakointikäskyt.
    • 5.30         Saapui Viipurista 30 kuorma-autoa reservi vänrikki Korhosen johdolla                                 väestön siirtoa varten, sekä 9 linja-autoa.
    • 7.00         Autot lähtivät eri kyliin suorittamaan evakoitia.
    •  10.15       Kivennavan aluepäällikkö Pilz soitti Kivennavalta ja pyysi oppaita, kun                                 Kivennavalta evakoidaan lehmiä. Oppaat tarvitaan lehmien kuljettamista                               varten Pamppala-Ilola-Oinala, metsäteitä myöden. Lähetetty oppaiksi sk.                               sotamiehet Sulo Kantee ja Sulo E Kauranen. 

  • 2.12.39               Jatkui rekien vastaanotto Punnuksen ja Heimalan kylissä. Venäläisten                                           lentokoneita lenteli Muolaan pitäjän yllä. Jatkuu evakointi.

  • 3.12.39               Kova lumipyry. Jatkui asukkaiden evakointi. Kuljetettiin autolla eri kylistä                                   sikoja noin 600 kpl. Illalla vetääntyi pataljoona Pöyry Kyyrölään.

  • 4.12.39                Saatiin Viipurista kuorma-autoja ja suunniteltiin viljan siirto seuraavista                                        kylistä; Kyyrölä, Ylä-Kuusaa, Ala-Kuusaa, Moiniemi, Tervola, Oinala           
    • 18.00        Paikkakunnan esikunnalle tuli määräys siirtyä Hotokkaan
    • 19.00        Toimitettiin majoitustiedustelu Hotokkaan.
    • 23.00        Muu osa suoritusosastoa, paitsi että paikallispäällikkö vänrikki Himanen,                             kersantti Liikanen sekä autonkuljettaja siirtyivät Hotokkaan.


  • 5.12.39         
    • 7.00         9 kuorma-autoa viljan evakoinnissa Telkkälä, Pällikkälän hovista                                        Kyyrölän, Sudenojan, Kangaspellon ja Muolaankylän kylistä. 16 sk:n                                    miestä karjan evakuoinnissa Oinalan ja Tervolan kylistä. Jälkikuljetus                                    Kyyrölän kylästä.
    • 10.00       Yllämainitut henkilöt siirtyivät Hotokkaan tuhottuaan sitä ennen sk:n                                     arkiston 7 tunnin ahkeran polttamisen jälkeen.


  • 6.12.39          
    • 7.00        Jatkettu viljan evakuointia Kangaspellon, Hotakan ja Ilveksen kylistä.                                  Muolaankylän ja Hotakan kylän karja evakuoitu Heikurilan kartanoon.                                                       
    • 18.00      Puhelinsanoma kapteeni Järveltä, polttokomennus kuntien asettamisesta                               jäljellä olevien Muolaan pitäjän kylien polttamista varten
    • 19.00      90 lottaa siirrettiin vänrikki Korhosen viljakolonnan mukana Kämärän                                   kautta Heinjoelle.

                     



Muolaan kirkko talvisodan ensimmäisenä päivänä. Kuva: Museovirasto

 Sotapäiväkirjat-kokoelma - SPK 3525 Muolaan suojeluskunta, 6.10.1939 - 28.4.1940 1939-1940, jakso 7; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5746306760&aineistoId=2404669094 / Viitattu 30.11.2024


30.11.2024 Vantaalla Mirja Mappes

                                 



keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Muolaa juhla 2024 video- Parhaita paloja kesän juhlista

Iloinen puheensorina kuului Tammelan Valkeaniemen pirtiltä 21.7.2024, kun muolaalaiset kokoontuivat jokavuotiseen kesäjuhlaan. 

Muolaalaisten seuran julkaisemalla uudella videolla nähdään parhaimmat palat Muolaa juhlista.




torstai 8. elokuuta 2024

Muolaa-juhlat 21.7.2024

 Muolaa-juhla 21.7.2024


Mikä sen mukavampaa kuin viettää kaunista kesäpäivää, kun mukana oli lähes 300 muolaalaista ja Muolaasta kiinnostunutta juhlijaa.
Tämän vuoden Muolaa-juhlat vietettiin Forssan kirkossa  ja pääjuhla Tammelan Valkeaniemen pirtillä.  Juhlapäivä oli kesäisen kaunis, kun juhlaväki kokoontui ensin Forssan kirkkoon. 


Kirkossa juhlaväki sai nauttia hienoista lauluesityksistä  Muolaan kansanlaulumessujen merkeissä. Tapahtuman oli ideoinut Forssan seurakunnan kanttori Outi Aro-Heinilä. Päivän rukouksen Muolaan murteelle oli kääntänyt Leena Korppoo. Muolaa juhlan messussa veisattiin virsi 300, joka oli Muolaan kirkkoherra Toivo Rapelin saarnavirsi. Jumalanpalveluksessa saarnasi Forssan seurakunnan kappalainen Sanna Kuisma. Sannan juuret vievät myös Muolaaseen. Hänen isoisänsä varttui Muolaassa, Jaarilan kylässä. 





Messun jälkeen juhlaväki siirtyi aurinkoisessa säässä Tammelaan, Valkeaniemen pirtille, jossa vietettiin pääjuhla. Juhlan juontajana toimi Anja Nwose. Tervetulopuheen piti juhlien järjestäjät Forssan seudun karjalaseura sekä Muolaalaisten seuran puheenjohtaja Eija Järvinen.



Juhlissa oli ilo nähdä runsaasti kansallispukuja ja etenkin pyhän ristin pukuja. Kuvassa Muolaalaisten seuran puheenjohtaja Eija Järvinen


















        Juhlissa kuultiin paljon myös musiikkia Mariina Niittymäen ja Toni Kälviäisen esittämänä. 



Juhlien pääosassa olivat itse vieraat ja  kunniavieraina evakkotaipaleen kokeneet Muolaassa syntyneet. Juhlassa kuultiin evakkojen tarinoita ja muisteluita. Haastattelija toimi Lauri Rämö.




Moiniemessä syntynyt Paula Laitila kertomassa elämänvaiheistaan






 















Raija Tähtinen (o.s) Nikkanen kertomassa Muolaan muistoistaan.  Raijan lapsenlapset olivat myös mukana juhlien järjestelyissä, Mariina laulamassa ja Melina ahkeroimassa keittiön talkooporukassa







Raimo Hallikaiselta tarinan kerronta sujui ja hänen upea esiintyminen sai monelle hymyn huulille














Annikki Horkka o.s Rämö, syntynyt Moiniemessä ja myöhemmin perhe muutti Meronmäelle.

























Kaikki Muolaassa syntyneet kunniavieraat saivat ruusun


Väliajalla vieraat saivat tutustua jutustelun ja  kahvittelun lomassa teemapöytiin. Teemapöydillä oli esillä tuotemyyntiä, arpajaisia, Muolaan kartta, sukututkimusta ja Muolaaseen liittyvää kirjallisuutta.



Teemu Lakkamäki esittelemässä kartalta Muolaan kyliä














Pekka Moisander mukana juhlien järjestelyissä Muolaalaisten seurasta













Väliajan jälkeen Lauri Rämö kertoi tämän hetkisestä tilanteesta Muolaassa. Tämän jälkeen Mirja Mappes kertoi muolaalaisten seuran tulevaisuuden näkymistä  sekä seuran uudesta projektista, Topoteekki valokuva-arkistosta. Muolaa-topoteekki julkaistaan syksyllä 2024.




Muolaalaisten seura kiittää kaikkia juhlissa olleita ja kiitos Forssan karjalaseuralle yhteistyöstä ja erinomaisista juhlien järjestelyistä.

Ensi vuonna Muolaa-juhlat järjestetään Urjalassa.



Savonrannalla 8.8.2024 Mirja Mappes

sunnuntai 21. huhtikuuta 2024

Tuu siekii juhliin

Tulethan mukaan Muolaan juhliin? kysyi isäni monena kesänä. Meninhän minä, jos pääsin. En aina niin innoissani, ehkä vähän velvollisuudentunnostakin. Tiesin, että asia oli isälle tärkeä.


Joka kerta lähdin juhlista tyytyväisenä kotiin. Olin löytänyt jonkun uuden palasen historiaani liittyen tai kokenut yhteenkuuluvuutta, kun pääsin hoilaamaan Karjalaisten laulua.


Nyt kun isää ei enää ole, juhlille osallistuminen on tullut entistä tärkeämmäksi. Ihan kuin siellä väkijoukossa istuessa tavoittaisin jotain hänestä. Jotain, joka jäi sanomatta tai kuulematta. Isän mukana meni monia tärkeitä tarinoita hautaan. Tajuan niiden todellisen arvon vasta nyt. 


Onneksi on yhä olemassa muistelijoita ja meitä etsijöitä. Yhdessä jutellessa tarinat täydentyvät. Muolaalaisten seura on tehnyt vuosikymmeniä töitä, että tulevat sukupolvet saisivat arvokasta tietoa juuristaan.


Tänäkin vuonna kokoonnutaan heinäkuussa Muolaan juhlaan. Haluan kutsua mukaan erityisesti sinut, joka et ole ennen ollut. Ensikertalaisia on ollut mukana viime vuosina useita. Voit löytää yllättävän sukulaisen tai tiedon murusen lähihistoriasta. Paikalle kannattaa tulla jo ihan siksi, että kuulet, "ko karjalaiset haastaat".


Nähdään sunnuntaina 21.7. Valkeaniemen pirtillä Tammelassa!


Forssassa kesää odotellen,


Anja Nwose, o.s. Rämö 


P.S. Olisi mukava kuulla ajatuksia, muistoja tai toiveita Muolaan juhliin liittyen. Niitä voi kirjoittaa tähän alle. Kannattaa seurata tapahtuman ilmoittelua ja keskustelua myös Facebookin Muolaa, Karjalan kannas -ryhmässä.


sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Talvisodan päättymispäivä

 



Talvisodan päättymisestä tulee keskiviikkona kuluneeksi 84 vuotta. Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus 13.3.1940 päätti 105 päivää jatkuneen sodan.


 Aamu 13.3.1940 alkoi voimakkaalla tykistökeskityksellä. Tappiot olivat suuret kaikissa Prikaatin joukkoyksiköissä. Rauhan tulo oli lopen uupuneille joukoille pelastus, sillä taistelukuntoisia miehiä oli enää vähän, vaikka täydennystä olikin saatu jonkin verran. 

13.3 klo 9.45 tuli  pataljoonan esikuntaan ilmoitus sodan loppumisesta klo 11.00

13.3. klo 10.30 annettiin vetäytymiskäsky siirtymisestä uudelle rajalle 

 

 

Moskovan ankarat rauhanehdot herättivät koko maassa suurta murhetta. Kun alueluovutuksista ja muista ehdoista saatiin 13.3.1940 tieto, Suomessa järjestettiin suruliputus. 

 

Maan itsenäisyys säilyi, mutta hinta oli kallis. Kaatuneita oli lähes 28 000 ja haavoittuneita noin 44 000. Yli 420 000 suomalaista oli joutunut jättämään kotinsa.


 Talvisodan taisteluissa kaatui tai katosi noin 130 muolaalaista.

 




Erillinen Pataljoona 4 (Er.P 4) henkilöstö koostui kolmatta komppaniaa lukuunottamatta miltei yksinomaan Muolaan miehistä, jotka olivat eri ikäluokkien reserviläisiä. Pataljoonan 1. komppania oli perustettu Kyyrölän, Kangaspellon, Sudenojan, Parkkilan, Leipäsuon, Muolaankylän, Kuusaan ja Lehtokylän reserviläisistä. Upseereita ja osa aliupseereista oli muiltakin paikkakunnilta. Komppaniaa kutsuttiin yleensä "Kyyrölän komppaniaksi". Pataljoonan muut komppaniat ja huollon osat saivat henkilöstönsä muista Muolaan kunnan kylistä. Erillinen Pataljoona 4:n (Er.P 4) perustaminen suoritettiin 6-11.10.1939 Muolaan Kyyrölässä.





 

 

 





 


 Muolaalaisten seura kävi laskemassa muistoseppeleen 2.3.2024 Forssan hautausmaalla Er.P:n ja Karjalaan jääneiden vainajien muistoksi










Vantaalla 10.3.2024 Mirja Mappes

 

keskiviikko 24. tammikuuta 2024

Taulun arvoitus




Automme kaartoi Humppilan kylänraitille. Maisema oli kuin postikortista, kirkon ja hautausmaan päälle oli laskeutunut kaunis lumivaippa. Saavuimme seurakuntatalolle, jossa oli kohta alkamassa ainutlaatuinen tilaisuus. Muolaan viimeisen kirkkoherran Toivo Rapelin leski,  Ulla Rapeli oli saapunut paikalle ja tilaisuudessa hänen oli tarkoitus luovuttaa Muolaan kirkkoa esittävä taulu Humppilan seurakunnan hallintaan.

Ulla Rapeli oli jo vuonna 2014 luovuttanut muolaalaisten seuralle Muolaaseen liittyviä esineistöä. Näitä olivat mm.  Muolaan kirkon maalaus (tekijä S.Stenbäck 1939) sekä Toivo Rapelin iso muotokuvamaalaus (tekijä Eino Olavi Tarkkonen). Muotokuvamaalauksen tilasi aikoinaan Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys teettäen toisen samanlaisen yhdistykselle itselleen. Lisäksi aiemmin Ulla Rapeli oli jo luovuttanut Muolaan seurakuntalaisten vuonna 1939 Toivo Rapelille lahjoittaman matkaehtoolliskalkin sekä Muolaalaisten seuran Toivo Rapelille lahjoittaman isokokoisen krusifiksin, jota on käytetty Muolaan kirkossa kirkonmenojen yhteydessä. 

Aluksi esineitä pidettiin  vuosittain aina esillä Muolaa- juhlilla, mutta sittemmin esineille etsittiin pysyvämpi paikka. Suurin osa esineistä luovutettiin Forssan seurakunnan hallintaan. Krusifiksi ja matkaehtoolliskalkki liitettiin jo aiemmin luovutettujen ehtoolliskalusteiden yhteyteen. Toivo Rapelin muotokuva luovutettiin Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistykselle, Forssan rukoushuoneelle. Kaikkien näiden esineiden omistusoikeus pysyvät kuitenkin edelleen Muolaalaisten seuralla. 

Ulla Rapeli kertoi, että kirkon kuvan olisi maalannut eräs sotilas ja luovuttanut sen kirkkoherralle muistoksi. Vaikka joissakin lehdissä on kirjoitettu, että taulu olisi ollut aikoinaan Muolaassa, niin tästä ei ole varmaa tietoa. Kirkossa tapahtumien tavaroiden pelastamisesta on kuitenkin dokumentoitu monta muistelua, joten varmasti voimme päätellä, että taulu ei ole sijainnut Muolaan kirkossa. 

Taulussa on vuosi luku 1939. Onko taulu maalattu tuolloin tai kuvaako taulu tuota vuotta tai onko taulu ollut pappilassa? Nämä tiedot ovat jääneet arvoitukseksi. Toivottavasti saisimme vielä joskus nämä selville.

Muolaan ehtoollisvälineistö saatiin pelastettua. Näistä on dokumentoitu useampia muisteloita.

Muolaan suntio Viljam Hyytiäinen kertoo: 

Viimeinen jumalanpalvelus Muolaan kirkossa: Ylimääräisen kertausharjoituksen aikana olimme vielä Kyyrölässä kokoontumiskeskuksessa. Pastori Aatolainen, silloinen Muolaan kappalainen tuli luokseni ja kertoi saaneensa määräyksen pitää sotilasjumalanpalvelus, ehtoollisen vietto. Sovimme päivämäärän se oli arkipäivä klo 13. Läksin Kyyrölästä Muolaan kirkolle ja laitoin kirkon asianmukaiseen kuntoon. Vein ehtoollisvälineet ja viinit alttarille, sytytin siihen kynttilät, samoin kahteen kruunuun ja saarnastuoliin. 

Kirkko täyttyi kohta sotilaista, mukana oli siviileitäkin. Virren jälkeen pastori Aatolainen piti rippisaarnan, Porin prikaatin sotilaspastori avusti alttarilla, hän oli pastori Anceen. Saarnan piti Johanneksen seurakunnan kappalainen pastori Keppo. Helsingin valkoisen kaartin sotilaspastori Lindqvist ja pastori Aatolainen toimittivat ehtoollisen jaon. Ehtoolliseen osallistui siviileitäkin. Uruissa oli kanttori Inkinen, Urkujen polkijaa en muista, aikaisemmin oli tässä tehtävässä Salakka.

Kirkkokalleudet: Olin Kyyrölästä kotona käymässä. Menin samalla matkalla kirkkoon, minulla olivat kirkon avaimet. Sytytin kynttilät sakastiin sekä alttarille. Kokosin alttarilta esineitä, kynttilänjalat, sekä vanhan raamatun. Vein nämä sakastiin ja tyhjensin puulaatikon. Käärin esineet pyyheliinoihin ja alttarivaatteisiin. Samalla pakkasin ehtoollisvälineet, kaksi viiden litran viinikannua, ehtoollismaljan sekä kaksi leipärasiaa ja kastemaljan. Laitoin nämä kaikki laatikkoon ja naulasin kannen kiinni. Alttariliina oli vanha, siinä oli vuosiluku 1737, messinkiset kynttiläjalat olivat vuodelta 1573. Alattarilla pidettävä raamattu oli nahkakantinen, siinä oli messinkihelat.

Kalleudet haudataan: Sota alkoi. Pastori Aatolainen oli saanut eversti Kääriäiseltä määräyksen toimittaa hautaus kahdelle sotilaalle, jotka ovat Kyyrölässä lääkärin halkovajassa. Hän sanoi miesten odottavan osuuskaupan luona, he kaivavat haudan. Pastori oli varannut hevoskyydin. Sotilasvainajat käärittiin lakanoihin ja viltteihin (ei ollut arkkuja) ja nostettiin rekeen. Ajettiin 5 km kirkolle. Sotilaat kaivoivat haudan katsomaamme paikkaan. Menimme pastori Aatolaisen kanssa kirkkoon, kun minulla oli avaimet. Sanoin pastorille: "Nyt viemme nämä kirkkokalleudet täältä pois". Eräs sotilas tuli auttamaan kun kannoimme sen laatikon haudalle. Kävimme pastori Aatolaisen kanssa vielä kirkossa, sammutimme sieltä valot ja tulimme haudalle. Laskimme sotilaat hautaan, pastori Aatolainen siunasi vainajat, piti kauniin puheen ja veisasimme virren. Peittäessämme hautaa pastori Aatolainen sanoi: "laitetaan tämä laatikko samaan hautaan". Hän uskoi, että ei ne kauan tule siellä olemaan. Ja niin teimme, hautasimme laatikon päällimmäiseksi. Kävin hakemassa sakastista vielä viinitynnyrin ja ein sen rekeen. Siinä oli vielä puoli tynnyriä viiniä. Ei ollut omaisia haudalla. Toinen sankarivainaja oli Kyyrölästä Uchanovin autokuski nimeltä Malin, toinen oli Viipurista, Väinö Kankkunen. 

Kalleudet kaivettiin ylös haudasta: Olin Uomaan korvessa, sain sieltä komennuksen Muolaaseen. Kun Karjalankannas oli vallattu takaisin v.1941, tulin Muolaaseen lokakuun 7.pvä. Muolaan kunnan esikunta oli Ylä-Kuusaassa Metsäkylässä Matti Juvosen talossa, tulin sinne. Oli jo iltamyöhä tullessani esikuntaan. Seuraavana päivänä kanttori Inkinen sanoi: "Nyt lähdemme kaivamaan ne kirkon esineet pois". Esikunnan käytössä oli musta hevonen, sitä ajeli Pyykön Jussi Retukylästä, hän lähti kyytiin. Otimme lapiot mukaan ja läksimme aamulla 9. aikaan kirkolle, matkaa oli sinne 10 km. Saavuimme hautausmaalle, katselin paikkoja, sanoin kohta: "Tuohon ne on haudattu". Kaivettuamme vähän aikaa kanttori Inkisen kanssa, jo lapio kolahti laatikkoon. Kaivoimme varovasti ja saimme laatikon ylös. Avasimme sen, siellähän ne olivat, eivät olleet "naapurit" löytäneet niitä. Hyvin olivat säilyneetkin, ainoastaan vaatetavarat, alttariliinat ym. olivat homeessa. Kosteus oli vaikuttanut niihin, vaikka laatikko oli maalattu ja kansi suljettu. Mutta aikaa oli kulunut jo liian paljon. Kun laitoimme niitä esineitä siihen laatikon kannelle, niin paikalle tuli kolme sotilashenkilöä, kersantti ja kaksi alikersanttia. He ihmettelivät siinä ja ottivat valokuvan. Sama kuva on Muolaan ja Äyräpään historiassa, sivu 272. Samanlaisen kuvan olen antanut säilytettäväksi Muolaan museoon. He suurentavat sen, harvinaisen kuvan. 


Pastori Immo Aatolainen kertoo:

Talvisota oli juuri alkanut. Vihollinen oli hyökännyt rajan yli.  Niinpä M-ryhmän esikuntakin oli siirtynyt Kivennavan kirkolta Kyyrölään ja majoittunut kunnantaloon. Minut oli määrätty M-ryhmän pastoriksi ja jonkin asian takia askeleeni suuntautuivat tuolle kunnantalolle. 

Kun saavuin sinne, havaitsin, että pihamaalla makasi kaksi kaatunutta, ensimmäiset ryhmästämme. Silloin ei vielä kellään ollut selvyyttä siitä, miten kaatuneitten suhteen meneteltäisiin. Niinpä nämäkin kaatuneet oli vain tuotu esikuntaan. Oli varmaan ajateltu, että hoitakoon esikunta tämänkin asian. Seisahdin kaatuneitten viereen, katselin heitä, ajattelin, että teidänkö osanne oli antaa ensimmäinen uhri. Silloin tuli ryhmän komentaja minun vierelleni. Hänen määräyksensä oli, että pastori tekee nyt näille mitä ikinä tahtoo, mutta tästä heidät on saatava pois. 

Ymmärsin, että saamani tehtävä oli minun velvollisuuteni, mutta miten ja minne heidät toimittaisin. Minun käytössäni ei ollut minkäänlaatuista ajoneuvoa. Minun siinä aprikoidessani ajoi kunnantalon pihamaalle joku keski-ikäinen mies hevosellaan, huusi, että tehkää tälle hevoselle mitä tahdotte, sekä lähti kohti Viipuria juoksemaan. Miehen hermot olivat kaikesta päättäen tiukalla. Kaikki tapahtui niin äkkiä ja odottamatta, että ennen kuin ehdin häntä edes puhutella, hän oli jo näkymättömissä. Oli sota, ei auttanut tunteilla. Joka tapauksessa minulla oli nyt hevonen ja reki käytettävissäni. Nyt oli saatava vähän apua. Kuin Luojan lähettämänä kävelee silloin luokseni Muolaan kirkon silloinen suntio Viljam Hyytiäinen. Selitin hänelle tilanteen ja pyysin auttamaan. Hän oli heti valmis. Niin nostimme vainajat rekeen, kävimme reen reunoille istumaan ja ajoimme Muolaan kirkolle. Siellä konstaapeli Väinö Sorvalin talon pihamaalla oli joukkue kaivamassa kk-asemaa. Toivoin saavani sieltä apua haudan kaivamiseen ja lähdin puhuttelemaan miehiä. Selvisi, että pataljoona johon he kuuluivat, oli koottu Taipalsaarelta. Olin ollut Taipalsaarella pappina yli kaksi vuotta. He tunsivat minut, minä en tuntenut heitä. Sieltä lähti muutama mies kirkkomaalle kaivamaan hautaa. 

Heidän kaivaessaan hautaa oli minulla tilaisuus vielä kerran käydä kirkossa. Ovet olivat auki. Havaitsin, että kirkon kaikki hopeat esineet alttarilla ja sakaristossa olivat paikoillaan. Kukapa niitä olisi ehtinyt pelastaa, kun omaakin omaisuutta oli saatava pois sodan jaloista. Sillloin sain ajatuksen, jota olen usein Luojaa kiittäen muistellut. Kaadoimme Hyytiäinen ja minä, sakaristossa olleen puulaatikon tyhjäksi sakariston lattialle ja pakkasimme laatikkoon kaikki kirkon hopeat, kirkon kynttilänjalat, viinikannut, ehtoollisvälineet ym. täytteenä ja pehmikkeenä käyttäen messupaitoja ja -kasukoita. Kannoimme arkun haudan viereen. Kun hauta oli valmis, laskettiin sinne ensiksi sankarivainajat. Siunasin heidät iäisyysaamua odottamaan, sitten peitettiin vainajat. Multaa lapioitiin vähän vaille hauta puolilleen. Sen jälkeen hautaan laskettiin yllämainittu hopealaatikko ja hauta peitettiin. Ei ollut yhtään kukkaa kenelläkään hautakummulle. Huokasin sisimmässäni, että taivaallinen Isä, me jätämme kaiken sinun suojelukseesi. Haudan ympärillä seisoi useita ihmistä ja he tiesivät mitä hautaan kätkettiin. Kukaan ei kuitenkaan puhunut mitään, sillä hopeat kaivettiin myöhemmin haudasta ylös.

Hautauksen jälkeen menin vielä kerran käymään kotona Ojalan pappilassa. Omaisuutemme oli koottu aittaan. Olimme itse sen tehneet, sillä pappila tarvittiin joukkosidontapaikaksi. Nyt oli pappilassa komennuskunta ja tarkoituksena oli sytyttää pappila. Kerroin kuka olen ja pyysin heitä vähän viivyttelemään, ettei minun tarvitse katsella kotini paloa. Otin yhden käsikirjan ja pienen virsikirjan ja lähdin kohti Kyyrölää kävelemään. Metsikön takaa näin sitten valtavien savupilvien kohoavan. 


Kuva; syksy 1941, vasemmalla suntio Viljami Hyytiäinen ja oikealla kanttori Martti Inkinen


Vantaalla 24.1.2024  Mirja Mappes

maanantai 18. joulukuuta 2023

Seuran joulutervehdys

 

Muolaalaisten seura toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta







Muolaan Soittolan kylästä kotoisin ollut isäni Lauri Kantee (1925—2002) kirjoitti kymmenkunta vuotta murrekolumneja Karjala-lehteen. Hänen viimeisekseen vuonna 2001 jäi tämä kirjoitus, jonka saatesanat kuuluvat näin: 

Suomalaisii jouluviettoo on kuulunt jo miespolvii aja raamatu jouluevankeljumi lukemine kottuvas aattoiltan. Sen takkee miekii julkasen heimolehe joulualusnumeros uuvestaa tuon rakkaan tekstin kotkylläin murteel käännettyin. Suunnillee tälviisii ois äit tai isä sen lapsilleen muististaan kertont.”



Jouluevankeljum 

 

Ja niin päivin tapahtu sillää, et keisar Aukustus anto käskyn, et kaik maalima ihmiset pittää panna henkverol. Se ol ensimäine verolpano ja sattu siihe aikaa, ko se Kyrenius ol Syyria maaherra viras. Ja käsky mukkaa kaik sit tietyst männiit verolpantavaks, jokahine ommaa kaupunkihhee.

Ja nii se läks Joosehvikkii Kalileast, Nasareti kaupungist panettammaa itsijää verol Juuteaa, Taaveti kaupunkii, minkä nim ol Petlehem. Hää ko näät ol Taaveti sukkuu. Kerallee sil reisul Joosehvi otti morseemeen Marin, joka uottel lasta. 

Ja siin käi sit niinikkästee, et siel Petlehemis viimisillää ollee Mari synnyttämise aika tulkii, ja hää pyörähytti esikoispoikaan. Mut ko hyö eijjolt saaneet itsellee kortteerii majatalost, ni Mar joutu tyrkkäämää kapaloijjun lapseen talli ruppuu makkaamaa.

Sammaa aikaa ol siin likkeel paimenii akkilomas lampaitaa petoloilt yöaikan. Yks kaks hei iessää seisokii Herra enkel, ja pimijä yö muuttu kerral valosaks ko kirkas päivä. Ja paimenet pölästyit siit nii, et männiit iha mänetyksihee.

Mut anha olla. Se enkel sanokii heil, et älkää turhaa pölästykö. Ilosanomanha mie teil ilmotan. Ja sellasen ilosanoman, mikä tulloo kaikel kansal. Tuol Taaveti kaupungis on teil tänä yön näät syntynt Vapahtaja. Ja hää on Ristus ja Herra. Ja neuvoks mie sanon teil viel, et työ löyvvättä justikkää syntyneen kapaloijjun lapsen talli rupus makkaamas.

Ja samal siihe enkellöi parvee lähätäi suur sakki taivaallissii sotamiehii. Ja hyö ylistiit Jumalaa ja sannoit, et kunnia olkoo Jumalal korkeuksis ja maas rauha ihmisii kese, jotka on häne mielsuosiossaa.

Ko enkelit ol männeet takasii taivaasee, ni paimenet sannoit toisillee: "Lähetääkii het paikal tuonne Petlehemmii katsomaa, mitä siel on oikee sattunt sellasta, mist tuo enkel meil laat." Ja nii hyö läksiit niilt jalasijoiltaa ja männiit kiireest Petlehemmii. Ja sielt hyö löysiitkii Marin ja Joosehvin sekä talli rupus makkaavan lapsen.

Ko hyö ol tään nähneet, ni hyö kertoit muilkii, mitä enkel ol heil täst lapsest sanont. Ja kaik, kutka sen kuuliit, ihmettelliit paimenii puhetta. Mut Mar paino kaik nää sanat mielehee ja miitti niitä sisässää.

Ja paimenet männiit takasii lampaihee luoks sekä kiittiit ja ylistiit Jumalaa kaikest siint, mitä hyö ol sinä yön kuulleet ja nähneet.

 

Tämän ja useita muita kolumneja voi kuunnella muolaalaisten seuran kotisivuilla;

https://muolaa.fi/murrekolumneja/


Leena Korppoo




sunnuntai 10. joulukuuta 2023

Blogin avaus

Muolaalaisten seuran blogi on avattu




Pienenä mummolassa jäin usein katsomaan seinällä olevaa mustavalkoista valokuvaa, jossa pikkutytöt osoittivat kädellä savuavan kirkon raunioita. Jostakin syystä tunsin siinä tietynlaista lämpöä ja haikeutta. Hieman vanhempana opin, että kuva on Muolaasta, äitini synnyinseudulta. Siitä alkoi oma ”Muolaan matkani”, joka on viime vuosina vain vahvistunut. Asuessani ulkomailla minulla oli aikaa hieman normaalia enemmän tutustua sukututkimukseen ja myös Muolaan historiaan ja siitä onkin sittemmin tullut minulle rakas harrastus. Samalla olen päässyt tutustumaan intohimoisesti Muolaan historiaa tutkiviin henkilöihin.

Tämä harrastus sai syksyllä uusia suuntia, kun seura päätti ryhtyä uudistamaan verkkosivujaan ja tämä avasi itselleni aivan uutta teknologista kulmaa asioihin, kun pääsin syventymään verkkosivun tekemiseen ja samalla mm. hyödyntämään vanhoja tekstejä ja valokuvia tässä työssä. Vanhat verkkosivut olivat auttamatta vanhentuneet ja eikä niitä pystytty enää kunnolla ylläpitämään. Materiaalia oli kertynyt  aikojen saatossa paljon vanhoille sivuille. Yhdessä työryhmän kanssa mietimme mitkä asiat kiinnostavat tämän hetken muolaalaisten jälkipolvia ja muita Muolaan ystäviä. Muolaasta löytyi myös paljon uutta tietoa, jota aiemmin ei oltu julkaistu - tätä sisältöä saimme myös lisättyä sivustolle. 

Sivuston lisäksi avasimme muolaalaisten seuralle oman blogin, jonka tarkoituksena on tuoda uusia havaintoja, löytöjä ja näkemyksiä Muolaan historiasta ja nykypäivästä.

Toisaalta blogi pyrkii palvelemaan myös seuran tiedottamista. Tavoitteena on valottaa kaikkea sitä moninaista toimintaa, joka seurassa tapahtuu. Lähitulevaisuudessa tarkoituksena on mm. perustaa jäsenrekisteri. Meitä muolaalaisten ystäviä on paljon, jos ottaa huomioon seuran facebook jäsenten määrän (2150). Nyt kun matkustaminen Muolaaseen on hyvin hankalaa ellei mahdotonta, niin toivon mukaan pystymme ylläpitämään muolaalaisuuden perinnettä yllä seuran monipuolisen toiminnan avulla. Ja samalla katsomme luottavaisesti tulevaisuuteen uskoen, että joku päivä pääsemme vielä rakkaalle kotiseudullemme takaisin. 

Toivotan lukijat tervetulleeksi seuraamaan Muolaalaisten seuran blogia!

Mirja Mappes